jatkoa edelliseen viestiin:
Toinen yksilöllistettyä homeopaattista hoitoa koskeva tutkimus keskittyi homeopatian tehokkuuteen reumaattisen niveltulehduksen hoidossa. (R.G. Gibson, S. Gibson, A.D. MacNeill, et al., "Homeopathic Therapy in Rheumatoid Arthritis: Evaluation by Double-blind Clinical Therapeutic Trial," British Journal of Clinical Pharmacology, 1980, 9:453-59).
Tutkimukseen osallistui neljäkymmentäkuusi potilasta. Kaksi homeopaattia määräsivät yksilöllistetyn homeopaattisen lääkityksen jokaiselle potilaalle, vaikka vain puolille heistä annettiin varsinaista lääkettä; lopuille heistä annettiin näennäislääkkeitä. Tutkimus näytti että 82% yksilöllistetyllä homeopaattisella lääkityksellä hoidetuista potilaista tunsi jonkinasteista oireidensa helpotusta, kun taas ainoastaan 21% näennäislääkkeillä hoidetuista potilaista tunsi samanasteista helpotusta .
Lukuunottamatta määrättyyn homeopaattiseen lääkitykseen perustuneita tutkimuksia, on olemassa myös toinen tutkimusmenetelmä jossa erillislääkkeitä testataan sairauden aiheuttajan pohjalta. On tiedossa että jos toksinen tekijä aiheuttaa erilaisia mielentiloja , tekijän vaikutukseen liittyvät oireet ilmestyvät, huolimatta mielentilan tyypistä. Esimerkiksi myrkyllisen käärmeen pistoksen aiheuttamat oireet eri mielentiloissa ovat yleisesti eri kuin itse henkilön mielentila . Joitain sairauden aiheuttajaan pohjautuvia tutkimuksia mainitaan alla.
Toisen maailmansodan aikana Britannian hallitus rahoitti tutkimuksen joka suoritettiin erikseen kahdessa eri keskuksessa (Lontoossa ja Glasgowissa) käyttäen kaksoissokko-kontrollikoetta samankaltaisin tuloksin. (R.M.M. Owen ja G. Ives, " The Mustard Gas Experiments of the British Homeopathic Society : 1941-1942, Proceedings of the 35th International Homeopathic Congress, 1982, 258-59).
Tutkimus koski vapaaehtoisia joilla oli palovammoja neurotoksisista kemiallisista aseista (‘sinappikaasut’) ja jotka saivat homeopaattista hoitoa. Hoitosuunnitelma sisälsi 30CH sinappikaasua ennaltaehkäisevänä aineosana, ja Rhus Toxicodendronia 30CH sekä Kali Bichromicumia 30CH annettiin hoitona. Yksilöt jotka vastaanottivat homeopaattista hoitoa esittivät merkittävää edistystä.
Pitää mainita että tutkijat testasivat myös Opium 30CH, Cantharis 30CH ja Variolinum 30CH tehokkuutta, joista yksikään ei todistunut tehokkaaksi. Jos tutkimus olisi testannut ainoastaan näitä lääkkeitä, tutkijat olisivat voineet päätellä että homeopaattiset lääkkeet eivät ole tehokkaita sinappikaasun aiheuttamien palovammojen hoidossa. Avain tehokkaaseen homeopaattiseen hoitoon on ja tulee aina olemaan sopivan lääkkeen tunnistus.
Toinen sairaus jonka parannuskeinona homepaattisen hoidon tehokkuus todistettiin on diabeettinen verkkokalvon tulehdus. (Zicari, et al., "Valutazione dell'azione Angioprotettiva di Preparati di Arnica nel Trattamento della Retinpatia Diabetica," Bolletino de Oculistica, 1992, 5:841-848).
Verkkokalvon tulehdus on diabeteksen komplikaatio jossa esiintyy verkkokalvon tulehdusta, aiheuttaen näköhäiriöitä, turvotusta, ja eritystä silmistä ja joskus verkkokalvon sisäistä verenvuotoa. 60 potilaan kaksoissokkotutkimuksessa annettiin Arnica 5CHta. Tulokset näyttivät että 47% potilaista joita hoidettiin Arnica 5CHlla esittivät parannusta silmän keskeisessä verenkierrossa, kun toisaalta ainoastaan 1% näennäislääkkeillä hoidetuista potilaista esitti tätä edistystä. Lisäksi 52% potilaista jotka nauttivat lääkettä esittivät edistystä myös muiden silmien osien verenkierrossa, kun toisaalta ainoastaan 1% näennäislääkkeitä nauttineiden ryhmästä esitti samankaltaista edistystä.
Ranskassa, parhaiten kaupaksi käyvä flunssalääke on itseasiassa homeopaattinen lääke. Anas Barbariae 200CH, jota markkinoidaan kauppanimellä Oscillococcinum TM, on hyvin tehokas flunssan alkuvaiheissa. Kaksoissokkotutkimus suoritettiin 478 flunssapotilaan avulla. (J.P. Ferley, D. Zmirou, D. D'Admehar, et al., " A Controlled Evaluation of a Homeopathic Preparation in the Treatment of Influenza-like Syndrome," British Journal of Clinical Pharmacology, Maaliskuu 1989, 27:329-35).
Tutkimus osoitti myös että lähes kaksinkertainen määrä kohteita jotka nauttivat lääkettä pääsi flunssan yli 48 tunnin sisällä verrattuna niihin jotka nauttivat näennäislääkkeitä.
Vaikka lääkitys näytti tehoavan kaikkiin ikäryhmiin, se näytti maksimitoimintansa alle 30 vuoden ikäisissä kohteissa enemmän kuin vanhemmissa kohteissa. Kuitenkin sitä ei todistettu tehokkaaksi flunssan edenneissä oireissa joissa homeopaattinen lääkitys suuremmalla oireiden yksilöllistämisellä olisi suositeltava.
Krimin yliopiston suorittamassa tutkimuksessa (Influence of various dilutions of homeopathic drugs on blood sedimentation rate by E. Sokol, E. Tefukova, G. Loukas) homeopaattisia lääkkeitä Arnicaa, Millefoliumia ja Acidum Salicylicumia annettiin 6Xn, 12CHn ja 30CHn potensseissa terveille kohteille. Toisessa 9:n ihmisen ryhmässä, annettiin näennäislääkkeitä. Lääke Salicylicum Acidum oli ainoa joka aiheutti objektiivisen ESR:n nousun suhteessa näennäislääkkeisiin. Myöhemmin lääkettä Salicylicum Acidum annettiin 10 ihmisen ryhmälle sen 5 minuutin keittoajan jälkeen. Tulokset tässä tapauksessa eivät eronneet ryhmästä joka nautti näennäislääkkeitä.
Eläimiä ja kasveja käyttävät tutkimukset herättävät myös suurta mielenkiintoa. Havaittiin että homeopaattisen lääkkeen Apis Melifica 7CH- 9CH valmistuksella ja jakelulla (lääke jota saadaan mehiläisenpiston tuottamasta myrkystä), oli suojeleva vaikutus ionisoidun säteilyn aiheuttamaan punoitukseen marsuissa . (J. Bildet, M. Guyot, F. Bonini, et al., "Demonsrating the Effects of Apis mellifica and Apium virus Dilutions on Erythema Induced by U.V.Radiation on Guinea Pigs," Berlin Journal of Research in Homeopathy, 1990, 1:28).
Toisessa kokeilussa valkoisia hiiriä altistettiin röngensäteilylle 100- 200 radin voimalla (ei-tappava annos) ja sitten arvioitiin 24, 48 ja 72 tunnin jälkeen. Ginseng 6Xtä, 30CHtä ja 200CHtä sekä Ruta graveolans 30CHtä ja 200CHtä annettiin ennen ja jälkeen säteilyä. Verrattuna hiiriin jotka nauttivat näennäislääkkeitä, ne joille määrättiin homeopaattista lääkitystä esittivät huomattavasti vähemmän vahinkoa soluissa ja kromosomeissa. (A.R. Khuda-Bukhsh, S. Banik, "Assessment of Cytogenetic Damage in X-irradiated Mice and its Alteration by Oral Administration of Potentized Homeopathic Drug, Ginseng D200,” Berlin Journal of Research in Homeopathy, 1991, 1,4/5:254. Myös Khuda-Bukhsh, A.R. Maity, S., "Alteration of Cytogenetic Effects by Oral Administration of Potentized Homeopathic Drug, Ruta graveleons in Mice Exposed to Sub-lethal X-radiation," Berlin Journal of Research in Homeopathy, 1991, 1, 4/5:264).
On olemassa yli 100 tutkimusta jotka arvioivat luonnollisten myrkyllisten aineosien homeopaattisten annostusten ennaltaehkäisevää ja terapeuttista toimintaa. Tiedemiehet saksalaisista tutkimusinstituuteista ja Amerikan Walter Reed sairaalasta, työskentelivät yhdessä suorittaakseen jälkianalyysin näistä tutkimuksista. (K. Linde, W.B. Jonas, D. Melchart, D., et al., "Critical Review and Meta-Analysis of Serial Agitated Dilutions in Experimental Toxicology," Human and Experimental Toxicology, 1994, 13:481-92).
Kuten homeopaattisten lääkkeiden kliinisen tutkinnan jälkianalyysin tapauksessa, nyt tajuttiin että useimmat tutkimukset olivat, tavallaan, epätäydellisiä. Kuitenkin, paljastui myös että korkeatasoisissa tutkimuksissa positiivisia tuloksia oli enemmän kuin kaksinkertainen määrä verrattuna negatiivisiin. Oli huomionarvoinen seikka että tutkijat jotka testasivat alimolekyylisen tason annostuksia (suuremmat kuin 12CHn potenssit), suunnittelevat täydellisimmät saatavilla olevat tutkimukset ja usein statistisesti tärkeämmin tuloksin.
Tarkemmin, muutamat tutkijat antoivat, yleensä hiirille, raakoja annoksia arsenikkia, vismuttia, kadmiumia, merkurikloridia ja lyijyä. Tutkimus näytti että eläimet joille oli ennaltaehkäisevästi annettu homeopaattisia mikroannoksia näistä myrkyllisistä elementeistä ja jotka vastaanottivat hoitoa toistuvilla homeopaattisilla annoksilla, raakojen aineosien annostukselle altistamisen jälkeen, erittivät näitä aineosia suuremmassa prosenttimäärässä virtsan, ulosteiden ja hikoilun kautta verrattuna eläimiin jotka vastaanottivat näennäislääkkeitä.
Saksalaiset tutkijat päättelivät että lypsylehmät jotka vastaanottivat Sepia 200CHaa, esittivät paljon vähemmän synnytyskomplikaatioita kuin ne jotka nauttivat näennäislääkkeitä. (A.V. Williamson, W.L. Mackie, W.J. Crawford, et al., "A Study Using Sepia 200CH given Prophylactically Postpartum to Prevent Anoestrus Problems in the Dairy Cow," British Homeopathic Journal, 1991, 80:149. Viittaus myös seuraavaan samojen tutkijoiden toimesta: "A Trial of Sepia 200," British Homeopathic Journal, 1995, 84:14-20).
Muut tutkimukset näyttivät että matalapotenssisten lääkeyhdisteiden kuten Lachesis, Pulsatilla ja Sabina, tai Lachesis, Echinacea ja Pyrogenium, määräys, yhdessä Caulophyllumin kanssa, annettuna sioille, tarjosivat suojelevaa ja terapeuttista toimintaa tulehduksia vastaan (utare-ja kohtutulehdus) kuten myös nuorten sikojen ripulia vastaan. (G. Both, "Zur Prophylaxe und Therapie des Metritis-Mastitis- Agalactic: Komplexes des Schweines mit Biologischen Arzneimitteln," Biologische Tiermedizen, 1987, 4:39).
Toinen sikoja koskeva tutkimus näytti että homeopaattiset lääkkeet ja erityisesti Caulophyllum 30CH voisivat vähentää sikiökuolemia. Siat jotka vastaanottivat näennäislääkkeitä, esittivät 103 normaalia syntymää ja 27 sikiökuolemaa (20.8%) kun taas niillä jotka vastaanottivat Caulophyllum 30CHaa oli 104 normaalia syntymää ja 12 sikiökuolemaa (10.3%). (Christopher Day, "Control of Stillbirths in Pigs Using Homeopathy,” Veterinary Record, Maaliskuu 3, 1984, 114,9, 216. Myös Journal of the American Institute of Homeopathy, Joulukuu 1986, 779, 4:146-47).
Toisessa mielenkiintoisessa kokeilussa, Thyroxine 30X (kilpirauhashormooni) sijoitettiin sammakonpoikasveteen. Verrattuna sammakonpoikasiin jotka nauttivat näennäislääkkeitä, homeopaattisia annoksia vastaanottavien sammakonpoikasten muodostus sammakoiksi hidastui. Koska tyroksiinin raakojen muotojen nauttiminen kiihdyttää muodon syntyä, on loogista homeopaattiselta kannalta että potentisoidun tyroksiinin nauttiminen hidastaa sitä. (P.C. Endler, W. Pongratz, G. Kastberg, et al., "The Effect of Highly Diluted Agitated Thyroxine on the Climbing Activity of Frogs," Veterinary and Human Toxicology, 1994, 36:56. Myös, P.C. Endler, W. Pongratz, R. van Wijk, et al., "Transmission of Hormone Information by Non-molecular Means," FASEB Journal, 1994, 8, Abs.2313).
Kattava ja hyvin perusteellinen tutkimus suoritettiin vuosina 1941-42 W.E Boydin toimesta, joka on skottilainen homeopatiaa tutkiva tiedemies. (W.E. Boyd, "The Action of Micro doses of Mercuric Chloride on Diastase," British Homeopathic Journal, 1941, 31:1-28; 1942, 32:106-11). Tämä tutkimus näytti että merkurikloridin mikroannoksilla oli statistisesti merkittävä vaikutus diastaasin toimintaan (siementen versoamisen aikana tuotettu entsyymi). Tämä tutkimus oli suunniteltu ja toteutettu niin huolellisesti että amerikkalaisen lääketieteellisen osakunnan dekaani kommentoi “Boydin tekniikan täsmällisyys asettaa esimerkin tieteellisestä tutkimuksesta korkeimmalla tasolla”. (Mock, D., "What`s Going on Here, Anyway? A Review of Boyd´s Biochemical and Biological Evidence of the Activity of High Potencies,” Journal of the American Institute of Homeopathy, 1969, 62:197).
Moskovan Ihmisten Ystävyyden yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa, vatsan lihasseinän ja pohjukaissuolen sähköistä aktiviteettia tutkittiin homeopaattisen lääkkeen Nux Vomican vaikutuksen jälkeen (A. Zavadskaya, K. Privalova, S. Pasin, G. Loukas, Homeopatian osasto). Kokeilussa jossa käytettiin kissoja lääke Nux Vomica 30CHn vaikutusta tutkittiin sen levittämisen jälkeen elektrodien alueelle vatsan sydämessä, kehossa, mahaportissa ja pohjukaissuolen pullistumassa. Lääkkeen levityksen jälkeen, kehon lihastoiminta lisääntyi 3.2 kertaisesti, 2.1 kertaisesti mahaportissa, kun taas pohjukaissuolen pullistumassa se väheni 2.2 kertaisesti. Kokeilu todisti homeopaattisen lääkkeen Nux Vomica kyvyn vaikuttaa vatsan toimintaan. Tämän kokeilun tulokset ovat yhtä mieltä tämän lääkkeen homeopaattisen kokeilevan todisteen kanssa.
Toisessa samassa yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa, hiirten kestokykyä hypoksiaolosuhteissa homeopaattisen lääkkeen Hydrogenium Peroxydatum 30CHn määräyksen johdosta tutkittiin (A. Chochlov, A. Zavadskaya, Ch. Efstathiou, G. Loukas, Department of Homeopathy). Kahta hiiriryhmää käytettiin, joista yksi vastaanotti homeopaattista lääkitystä ja toinen näennäislääkkeitä. Hiiret jotka vastaanottivat näennäislääkkeitä olivat terveempiä kun taas hiiret jotka vastaanottivat homeopaattista lääkitystä olivat heikkokuntoisempia. Kokeilumallia käytettiin, jossa kasi ryhmää asetettiin suurten korkeuserojen olosuhteisiin. Hiiret jotka vastaanottivat homeopaattista lääkitystä esittivät nopeampaa ja parempaa sopeutumista hypoksiaolosuhteisiin. Lisäksi, kun ne palasivat normaaliolosuhteisiin, ne palasivat normaalitilaansa nopeammin ja niillä oli korkeampi elinikä kuin toisen ryhmän hiirillä.
Toisessa samassa yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa, homeopaattisen lääkkeen Berberis vulgaris vaikutusta imusolmukkeen laskuputkeen tutkittiin (A. Zavadskaya et al.). Kasvitinktuuraa ja homeopaattisia lääkkeitä 3.ssa, 6.ssa ja 30.ssa potenssissa annettiin hiirille. Alunperin värjäävän aineosan valumisaika suolistosta suoliliepeeseen mitattiin ennen minkään lääkityksen määräystä. Sitten eri lääkkeet testattiin ja valumisaika mitattiin. Tulosten tutkiminen esitti että Berberis vulgarisin potentisoidut muodot lisäävät imukudoksen valumista kun taas vastaava kasvitinktuura pidättää sitä. Erityisesti 3. ja 6. potenssit lisäävät valumista enemmän suolistossa kuin suoliliepeessä kun taas 30. lisäsivät sitä samalla tasolla sekä suolistossa etä suoliliepeellä.
Olemme keskustelleet tiettyjen homeopaattisen lääkityksen tehokkuutta koskevien tutkimusten tuloksista. Joillekin, yllämainitut tutkimukset ovat riittäviä todistamaan homeopaattisen lääkityksen tehokkuuden kun taas toisille, ne eivät todista mitään. Vaikka paras todiste ovat ne tuhannet potilaat joita homeopatian sovellukset ovat auttaneet , on olemassa suurta mielenkiintoa homeopaattisen lääkityksen tehokkuuden tutkimuksen edistykseen.
http://www.organon2001.gr/portal/index.php?option=com_content&task=view&id=265&Itemid=417
